Ikääntyvät pelaajat: pelaamisen ilo ja riskit eläkeiässä

Pelaaminen ei ole nuorten yksinoikeus, eikä ole ollut pitkään aikaan. Ensimmäiset kotikonsolisukupolvet ovat jo eläkeiässä, ja samaan aikaan tabletit ja älypuhelimet ovat tuoneet pelit myös niille, jotka eivät ole koskaan aiemmin pelanneet. Eläkeikäisten pelaaminen on monella tapaa erilaista kuin nuorempien: enemmän aikaa, vähemmän ulkoista rytmiä, usein enemmän yksinäisyyttä ja toisinaan kiinteä tulo, jossa ei ole paljon liikkumavaraa. Nämä erot tekevät pelaamisesta sekä poikkeuksellisen hyödyllistä että joiltain osin riskialttiimpaa.

Mitä hyvää pelaaminen tuo

Aloitetaan siitä, mistä puhutaan liian vähän. Pelaaminen antaa ikääntyvälle useita asioita, joita on vaikea saada muualta.

Ensinnäkin se tarjoaa henkistä haastetta. Pulmapelit, strategiapelit, korttipelit ja sanapelit vaativat muistia, suunnittelua ja tarkkaavuutta. Vaikka yksittäisen pelin vaikutusta yleiseen kognitioon ei pidä liioitella, mielekäs ja sopivan haastava tekeminen on itsessään arvokasta.

Toiseksi pelaaminen on sosiaalista. Verkkopelit, korttipelisovellukset ja yhteispelit pitävät yhteyttä ihmisiin silloinkin, kun liikkuminen on hankalaa tai ystäväpiiri on harventunut. Monelle isovanhemmalle videopelit ovat myös luonteva tapa viettää aikaa lastenlasten kanssa – yhteinen kieli, joka ei vaadi selittelyä.

Kolmanneksi pelaaminen tuo rakennetta päivään ja tunteen edistymisestä. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen juuri näiden puuttuminen on yleinen ja aliarvioitu ongelma.

Neljänneksi pelaaminen madaltaa kynnystä käyttää digitaalisia laitteita ylipäätään. Moni on oppinut kosketusnäytön, tilin luomisen ja verkkokeskustelun perusteet nimenomaan pelin kautta, ja samat taidot siirtyvät sitten asiointiin, videopuheluihin ja tiedonhakuun. Tätä ei kannata vähätellä: digitaalisen osallisuuden puute on yksi konkreettisimmista arjen esteistä ikääntyvälle.

Riskit, jotka koskevat erityisesti ikääntyviä

Samat piirteet, jotka tekevät pelaamisesta arvokasta, voivat kääntyä toisin päin.

• Runsas vapaa-aika. Kun päivässä ei ole pakollisia rakenteita, pelisessio voi venyä huomaamatta hyvin pitkäksi.
• Yksinäisyys. Peli voi korvata ihmiskontaktin sen sijaan että täydentäisi sitä. Rahapelien kohdalla tämä on tunnettu riskitekijä.
• Kiinteä tulo. Eläkkeellä menetettyä rahaa ei voi tienata takaisin lisätöillä, joten sama euromääräinen tappio painaa enemmän.
• Fyysinen rasitus. Pitkä paikallaanolo, niska-hartiaseudun kuormitus ja silmien rasitus tuntuvat voimakkaammin.
• Uni. Ikääntyessä uni kevenee luonnostaan, ja myöhäinen näyttöaika häiritsee sitä herkemmin. Uni-valverytmin häiriöt ovat vanhemmalla iällä yleisiä jo ilman peliäkin.
• Huijaukset. Ikääntyviin kohdistuu kohdennettua verkkohuijausta, ja pelisovellusten ja "voittoilmoitusten" kautta tuleva petos on todellinen ilmiö.

Rahapelien osalta on lisäksi hyvä tietää, että hitaat, rauhalliset ja yksin pelattavat pelimuodot – automaatit, bingo ja arvat – ovat suosittuja juuri ikääntyvien keskuudessa, ja ne ovat samalla niitä, joissa aika ja raha kuluvat huomaamattomimmin.

Muutama käytännön pelisääntö

Nämä sopivat kenelle tahansa, mutta ovat erityisen hyödyllisiä silloin kun päivässä ei ole valmiita rajoja.

Sovi kellonaika, jolloin peli sammuu, ja pidä siitä kiinni. Ajastin on parempi kuin oma arvio. Pidä pelaaminen päiväsaikaan ja jätä ilta rauhoittumiselle. Nouse ylös kerran tunnissa; muistutuksen voi asettaa puhelimeen tai käyttää keittiöajastinta.

Kannattaa myös pitää pelaaminen yhtenä osana päivää muiden joukossa, ei koko päivän runkona. Yksinkertainen sääntö toimii hyvin: peli vasta sen jälkeen, kun päivän ulkoilu, ruokailu ja mahdollinen tapaaminen on hoidettu. Näin pelaaminen pysyy palkintona eikä korvaa sitä, mikä ylläpitää toimintakykyä.

Rahapelien kohdalla päätä kuukausisumma etukäteen ja pidä se erillään muusta rahasta – mieluiten omalla tilillään. Älä tallenna korttitietoja pelipalveluihin. Jos summa loppuu kesken kuukauden, kuukausi on siltä osin ohi; lisärahan siirtäminen on juuri se päätös, jota kannattaa etukäteen välttää.

Fyysisen puolen voi hoitaa muutamalla asetuksella. Nosta pelin ja käyttöjärjestelmän tekstikoko riittävän suureksi, säädä näytön kirkkaus huoneen valaistukseen sopivaksi ja istu tuolissa, jossa selkä on tuettu. Kuulokkeiden äänenvoimakkuus kannattaa pitää maltillisena – pitkät sessiot kovalla äänellä kuormittavat kuuloa enemmän kuin lyhyt altistus.

Turvallisuuden osalta muutama perussääntö riittää pitkälle: pankkitunnuksia ei anneta kenellekään, "voitosta" ei koskaan tarvitse maksaa käsittelymaksua, eikä tuntemattoman lähettämiä linkkejä avata. Jos jokin painostaa toimimaan heti, se on syy pysähtyä eikä kiirehtiä.

Läheisen ja ammattilaisen rooli

Ikääntyvän pelaamisesta huolestuvan läheisen kannattaa lähestyä asiaa kiinnostuksella, ei valvonnalla. Kysy mitä hän pelaa ja miksi – vastaus kertoo usein enemmän kuin tuntimäärien laskeminen. Erityisesti kannattaa huomata, jos pelaaminen näyttää täyttävän yksinäisyyttä tai surua. Silloin ratkaisu ei ole pelin poistaminen vaan sen rinnalle tuotava muu tekeminen.

Huolestuttavia merkkejä ovat rahan loppuminen ennen eläkepäivää, laskujen maksamatta jättäminen, salailu, ruokailun tai lääkkeiden unohtuminen sekä vetäytyminen aiemmista harrastuksista. Nämä eivät ole ikääntymisen normaaleja piirteitä, ja niistä kannattaa puhua.

Apua saa matalalla kynnyksellä. Peluuri neuvoo maksutta ja nimettömästi puhelimitse sekä pelaajia että läheisiä, mikä sopii hyvin myös niille, jotka eivät halua asioida verkossa. Kunnan tai hyvinvointialueen palveluista saa apua sekä pelaamiseen että talousvaikeuksiin, ja aiheen taustatietoa julkaisee Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lopuksi

Pelaaminen on eläkeiässä pääosin hyvä asia: se pitää mielen vireänä, tuo seuraa ja antaa päivälle rytmin. Riskit eivät liity ikään sinänsä vaan olosuhteisiin – runsaaseen aikaan, yksinäisyyteen ja tiukkaan budjettiin. Kun aikaraja, rahasumma ja tauot on päätetty etukäteen, pelaaminen pysyy sinä mitä sen kuuluu olla: mielekkäänä osana päivää, ei sen korvikkeena.