Kun läheisen pelaaminen huolestuttaa: näin otat asian puheeksi ja jaksat itse

Huoli läheisen pelaamisesta alkaa harvoin yhtenä hetkenä. Se kertyy pienistä havainnoista: rahaa katoaa selittämättömästi, kotona ollaan yhä useammin kiinni näytössä, aiheesta puhuminen johtaa riitaan, ja jossain vaiheessa huomaa välteleväsi koko asiaa, jotta ilta ei menisi pilalle. Tässä tilanteessa on kaksi asiaa, joita moni ei tule ajatelleeksi. Ensimmäinen on se, että puheeksi ottamisen tapa vaikuttaa lopputulokseen enemmän kuin ajoitus. Toinen on se, että läheisellä on oikeus apuun riippumatta siitä, hakeeko pelaaja sitä itse.

Erota huoli havainnoista

Ennen keskustelua kannattaa selvittää itselleen, mihin huoli perustuu. Kirjoita ylös konkreettiset havainnot: mitä olet nähnyt, kuullut ja huomannut. "Olen huolissani" on tunne. "Vuokra maksettiin kaksi kertaa myöhässä" on havainto. Keskustelussa havainnot kantavat, tulkinnat eivät.

Samalla kannattaa tarkistaa, onko kyse pelaamisen määrästä vai seurauksista. Pitkät peli-illat eivät sinänsä ole ongelma, jos työ, ihmissuhteet ja talous ovat kunnossa. Huolen aihe on silloin, kun pelaaminen syrjäyttää muuta – kun lainataan rahaa, jätetään laskuja maksamatta, ollaan poissa töistä, tai kun pelaaja itsekin näyttää voivan huonosti mutta jatkaa silti. Nämä ovat samoja tunnusmerkkejä, joita kuvataan peliriippuvuutta käsittelevissä terveydenhuollon ohjeissa.

Näin otat asian puheeksi

Valitse rauhallinen hetki, jolloin kumpikaan ei ole väsynyt, kiireinen tai päihtynyt – ei siis heti pelisession jälkeen eikä keskellä riitaa. Kahden kesken, ilman yleisöä.

Muutama periaate parantaa keskustelun onnistumisen todennäköisyyttä huomattavasti:

• Puhu itsestäsi. "Minä olen huolissani ja nukun huonosti tämän takia" toimii, "sinä olet peliriippuvainen" ei.
• Pysy havainnoissa. Kerro mitä olet huomannut, älä mitä siitä päättelet.
• Älä vaadi lupausta. Lupaus lopettaa annetaan usein keskustelun päättämiseksi, ja sen rikkoutuminen vahingoittaa luottamusta lisää.
• Kysy ja kuuntele. "Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?" avaa enemmän kuin mikään syytös.
• Varaudu kieltämiseen. Ensimmäinen reaktio on hyvin usein torjuva. Se ei tarkoita, että keskustelu meni hukkaan – se jää itämään.
• Kerro, että apua on saatavilla. Mainitse konkreettinen paikka, älä yleisluontoisesti "ammattiapua".

Yksi keskustelu ei ratkaise mitään. Ajattele sitä sarjan ensimmäisenä osana, ei ratkaisuhetkenä.

Varaudu myös siihen, että keskustelu kääntyy sinua vastaan. Syytös liiallisesta kontrolloinnista tai omien menojen esiin nostaminen ovat tavallisia tapoja siirtää huomio muualle. Se ei tarkoita, että olisit väärässä. Palaa rauhallisesti siihen, mistä puhuit: "Tämä ei ole kilpailu siitä, kumpi käyttää enemmän. Minä kerroin, mistä olen huolissani." Keskustelun voi aina lopettaa ja jatkaa toisena päivänä – se on parempi vaihtoehto kuin riita.

Mitä ei kannata tehdä

Muutama hyvää tarkoittava toimintatapa pahentaa tilannetta systemaattisesti. Velkojen maksaminen pelaajan puolesta poistaa seuraukset, mutta ei ongelmaa – ja opettaa, että tilanne ratkeaa aina jotenkin. Salailu muulta perheeltä kuormittaa vain sinua. Vahtiminen ja tilien jatkuva tarkistaminen muuttaa suhteen valvonnaksi ja vie energian, jota tarvitset itse. Uhkaukset, joita ei aiota toteuttaa, opettavat että puheita ei tarvitse ottaa vakavasti.

Yhtä lailla kannattaa välttää ultimaatumeja, joita ei ole valmis pitämään. Jos sanot lähteväsi ellei pelaaminen lopu, sinun on oltava valmis lähtemään. Muuten seuraava vastaava puhe menetetään ennen kuin se on lausuttu.

Sen sijaan kannattaa suojata oma talous. Erilliset tilit, omat säästöt, luottokielto omalle nimelle tarvittaessa ja selkeys siitä, mihin et osallistu. Tämä ei ole läheisen hylkäämistä vaan sen varmistamista, että sinä pysyt jaloillasi. Jos taloudessa on lapsia, heidän arkensa turvaaminen menee kaiken muun edelle.

Huolehdi omasta jaksamisestasi

Läheisen peliongelma kuormittaa mitattavalla tavalla: se aiheuttaa unettomuutta, ahdistusta, häpeää ja eristäytymistä. Tämä ei ole liioittelua eikä sivuseikka, ja siihen on tarjolla apua ihan omana asianaan.

Käytännön keinoja on kolme. Ensinnäkin puhu jollekin – ystävälle, sukulaiselle tai ammattilaiselle. Salaaminen on kuormittavampaa kuin itse tilanne. Toiseksi pidä kiinni omasta elämästäsi: harrastukset, liikunta ja ystävät eivät ole itsekkyyttä vaan se, mikä pitää sinut toimintakykyisenä. Kolmanneksi hyväksy, että et voi pakottaa toista muuttumaan. Voit kertoa huolesi, asettaa omat rajasi ja tarjota tukea, mutta päätös on pelaajan.

Suomessa läheisille on olemassa omat maksuttomat ja nimettömät palvelunsa. Peluuri neuvoo puhelimitse ja chatissa nimenomaan myös läheisiä, eikä pelaajan tarvitse tietää yhteydenotosta. Omahoito-ohjelmia ja tietoa jaksamisen tueksi löytyy myös Mielenterveystalosta, ja ilmiön laajuudesta ja ehkäisystä julkaisee tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kun tilanne on akuutti

Osa tilanteista vaatii nopeampaa toimintaa. Jos läheinen puhuu itsetuhoisista ajatuksista, ota se aina vakavasti ja hakeudu päivystykseen tai soita hätänumeroon. Jos velkaantuminen uhkaa asumista, kunnan talous- ja velkaneuvonta on maksuton ja kannattaa ottaa käyttöön mahdollisimman varhain. Jos kotona on lapsia, joiden hyvinvointi vaarantuu, sosiaalipalveluihin yhteyden ottaminen on tuen hakemista, ei ilmiantamista.

Lopuksi

Läheisen pelaamisesta huolestuminen asettaa vaikean tehtävän: sinun pitäisi olla samaan aikaan tukena ja pitää huolta itsestäsi. Käytännössä järjestys on toinen kuin miltä tuntuu – oma jaksaminen tulee ensin, koska ilman sitä ei ole mitään annettavaa. Ota asia puheeksi rauhassa ja havaintoihin nojaten, suojaa oma taloutesi, älä maksa velkoja toisen puolesta ja hae tukea myös itsellesi. Muutos on mahdollinen, mutta se harvoin tapahtuu yhdessä keskustelussa – ja se ei ole sinun yksin kannettavissasi.